Kirjoitukseni 25.9.2024 ilmestyneessä Seutusanomissa, vähän paranneltuna.
Liedon kuulumisia
Syyskauden ensimmäinen valtuuston kokous oli elokuun lopulla. Avauspuheessani muistelin mitä oli kesästä jäänyt mieleen. Päällimmäisenä oli kaikenlainen väkivalta niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Oli ampumisia, veitsihyökkäyksiä, puukotuksia, ryöstöjä ja murhia. Itsekin jouduin vaaratilanteeseen Vapunpäivän puhetilaisuudessa Turussa. Eräs ohikulkija heitti lasipullolla, joka onneksi osui matkalla johonkin tolppaan ja vain sirpaleet putosivat jalkojeni juureen.
Vain viikkoa valtuustopuheeni jälkeen lietolainen lintukotokin järkkyi, kun ulkopaikkakuntalainen katujengiporukka ilmaantui ryöstelemään ja pahoinpitelemään lietolaisia koululaisia. Lasten vanhemmat pelästyivät ja vihastuivat moisesta. Eikä ihme. Selvähän se on, että puhelimensa ja vaatteensa menettäneet pahoinpidellyt lapset ovat henkisesti rikki, kun turvallisuus ja luottamus ihmisiin on rikottu.
Keskustelua on käyty siitä mitä asialle pitäisi tehdä. Viranomaiset ehättivät kieltämään kaikenlaisen vanhempien partioinnin lapsien turvaksi. Olen eri mieltä. Kyseessä ei tietenkään ole mikään vappumarssin tai praidkulkueen tyylinen toiminta, joissa seipäiden nenään sidottujen sotalippujen kanssa marssitaan iskulauseita huudellen ja taistelulauluja hoilaten vaan ihan tavallinen kävely. Telkkarin roskaohjelmien tölläämisen ja sohvalla röhnöttämisen sijaan vanhemmat ja muut aikuiset voisivat lähteä iltakävelylle, lenkille tai partioon. Monta nimeä, sama asia. Tällainen toiminta parantaisi kaikkien henkistä ja ruumillista hyvinvointia. Yksin kävely voi olla tylsää ja jopa pelottavaa, mutta luulisi joku lenkkikaveri löytyvän vaikkapa somen ihmeellisestä maailmasta. Kävelyreitit pitää suunnata esimerkiksi koulujen lähettyville, joissa nuorisokin monessa kylässä näyttää iltaisin viihtyvän. Näin voidaan mahdollisesti vähentää ainakin ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä sekä lisätä turvallisuuden tunnetta.
Itse harrastan silloin tällöin iltalenkkeilyä, kylläkin yleensä yksin ja metsäpoluilla. Usein kuitenkin tapaan retkilläni hevosten tai koirien ulkoiluttajia. Joskus olen tullut haukutuksi, perusteellisesti ja kirjaimellisesti.
Metsäpolulla iltahämärissä suden ulvonta on veret seisauttava ääni. Mielikuvitus lähtee laukalle. Pälyilen ympärilleni näkyykö otsalampun valossa kiiluvia silmäpareja puskissa. Kuuluu läähätystä, vain omaa. Sydän jyskyttää kuin höyryveturi. Sitten järki voittaa. Eiköhän talvella ruokkimamme peurat ja kauriit maistu susille paremmin kuin hikinen äijä.
Syysterveisin
Juhani Pilpola (PS)
Liedon kaupunginvaltuuston pj.