Avoin kirje Rampelle.

Viime keväänä pidit meille konttorirotille halonhakkuu kurssin, joka koostui teoria osuudesta ja käytännön harjoituksista.

Ajattelin verestää taitojani näin pakkoloman kunniaksi ja kirjoittaa tuloksista sulle sekä kaikille, jotka tänne eksyvät. Verestyksellä en tarkoita kirveellä koipeen lyömistä.

Saunan takana oli kolme koivua, joista keskimmäisen päätin kaataa. Kuvassa on jäljelle jääneet, oikean puoleinen on saman kokoinen kuin kaadettu. Arvioin mittaksi n. 20 m.

    

Puu oli kaadettuna 18 m ja vuosirenkaita laskin runsaat 30. Kannosta näkyy kolmiomuoto, sivun pituus n. 25 sm. Jätin viiden metrin tuvi-tykin, josta ajattelin sahauttaa kanttaamatonta lankkua. Ainahan pitkospuita tarvitaan. 

 

Suurin pölli oli tämän  näköinen ennen halkaisua. Tämän ja seuraavan haloin neljäksi ukkon perintökirveellä. Kuvassa näkyy myös  rajapyykki, kaadoin siis omalta puolelta enkä käyttänyt jokamiehen oikeutta.

 

Lietolainen motti on aika ilmava, mutta monikäyttöinen. Kekoa voi käyttää mm. juhannuskokkona ja hyvän tuuletuksen vuoksi lapinkoiran koppina. Lisäksi on huomioitava taiteellinen vaikutelma. Keossa on 10 m kaadettua koivua, siis 24 halkoa.

Liian nopeaa kuivumista voi estää päivänvarjolla, joka varsinkin Raukkalan alueella (ven. oblast) on yleistä. Rakennelmaa voi nyt mukavasti käyttää myös grillattujen lauantaimakkarasiivujen syöntipöytänä tai muuhun ulkoruokintaan. Lapinkoira kopissaan saa pudonneet syötävät, toimivaa ja viihtyisää, ei aurinko polta eikä sade hakkaa ja jätehuolto pelaa.

Eilisillan sateen jälkeen muuten mittarissa oli 4 mm vettä.